Kulttuuri
Sidotut
lauantai 13.12.2008
Leena Ryhänen, rovasti, Vaasa
Kädettömiä, avuttomia ja vielä sidottujakin! Tumma taivas ja kuun sirppi tuovat varjonsa. Kuun kalpea valo ei riitä antamaan valoa.
Nämä ajatukset tulivat aluksi mieleeni, kun katsoin kuvataiteilija Maire Laasasen taideteosta Sidotut.
Senhän ymmärtäisin, jos tässä taiteilija olisi kuvannut viime viikkojen poliitikkojen rahasotkuja ja vaikeutta selvitä niistä. Kun monien viikkojen ajan on yritetty vyyhtiä selvittää, ja onkin käynyt niin, että yhä enemmän vyyhti on mennyt sotkuun. Mutta hänhän on tehnyt teoksensa jo ennen noita sotkuja.
Täytyy olla siteitä, jotka kahlitsevat meitä muitakin. Jokapäiväinen toimeentulo ei ole meillä kaikilla taattua. Peruselintarvikkeiden hinnat kohoavat ja moni joutuu kiristämään kukkaron nyörejä, että pärjäisi. Asuntovelalliset ovat kuulleet viime viikkoina huolestuttavia uutisia korkojen noususta, asumismenot kasvavat. Perheiden menot kasvavat, mikä merkitsee rajoitteita elämiseen. Määräosan tarvitsemme tullaksemme toimeen.
Me tarvitsemme toinen toistamme. Niin kuin maalauksessa ihmiset ovat lähekkäin, niin meidän olisi kyettävä olemaan. Rakkauden, toinen toisemme kunnioittamKisen ja auttamisen sitein meidän elämämme olisi toimivaa. Mutta usein olemme kyvyttömiä elämään yhdessä, toimimaan yhdessä tai edes sietämään toisiamme. Taideteoksen punainen maa kuvaa meidän vihaamme, väkivaltaamme ja toistemme vahingoittamista.
Olemme usein sidoksissa katkeruuteemme, anteeksiantamattomuuteemme ja kovuuteen. Meidän elämämme on tumman taivaan alla.
Meiltä on kaatumassa sellaisia rakenteita, jotka pitäisivät elämämme pystyssä. Ihmissuhteita leimaa lyhytkestoisuus, kärsimättömyys ja sotkuisuus. Vapauden nimissä ja itsellisyyden varjolla ihmissuhteet katkeavat ja vaihtuvat. Moni jää jalkoihin ja tuska ja kipu repivät elämää.
Perhe on yhteiskuntamme perusyksikkö. Jos se horjuu, turvalliset siteet katkeavat ja elämä vaikeutuu.
Ulkoapäin tulee perheisiin ja yksityisten ihmisten elämään paineita, joita ei jakseta kantaa. Moni keskuudessamme on sisäisesti hyvin rikki.
Katson tarkemmin Sidotut teoksen köysiä. Yhtäkkiä tuleekin apu tuohon sidottuna olemiseen.
Vasemmanpuoleinen henkilöhän on pukeutunut kuninkaalliseen asuun. Hänen pukunsa nauhat ovat kuninkaallisen nauhoja. Hänen narunsa, siteensä yhtä lukuun ottamatta ovatkin osoittamassa ylöspäin. Hän on ihan lähellä näitä yhteen sitoutuneita ihmisiä. Ja näillä sidoksissa olevilla ihmisillä on yksi köyden suunta osoittamassa ylöspäin. Tuo kuningashan on läpi kuoleman kulkenut ylösnoussut Herra, jolla on tänäänkin kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Hän kutsuu: Tulkaa minun luokseni kaikki, kuormien ja sairauden näännyttämät, avioliiton ja ihmissuhteiden uuvuttamat, työtätekevät ja raskautetut, syylliset, uupuneet ja rasittuneet, minä annan levon. Hän sanoo meille, jotka olemme ahdistetut ja hädissämme: rauha teille.
Kuningas on valossa ja ihmiset ovat valossa, koskapa vaatteiden värit näkyvät. Yhden vaatetus on turkoosin sinistä ja oranssia, toisen vihreää ja vaalean punaista sekä kolmannen vaalean punaista ja sinisen punaista. Ja kuninkaalla keltaista, vihreätä, punaista, oranssia, sinistä, violettia oleva vaatetus.
Näen näissä tulevan kaupungin, uuden Jerusalemin heijastuksen. Sehän on kaunistettu kaikenlaisilla kalliilla kivillä, jaspiksilla, safiireilla, smaragdilla….topaasilla…
Isän oikealla puolella Jeesus rukoilee puolestamme. Hän on ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä.Hän on voimallinen katkomaan vääriä kahleita ja siteitä, hän voi vapauttaa meidät taakoista. Suunnataan katse eteenpäin, meillä on tulevaisuus ja toivo.
