Yleisöltä

Jokainen osanen

keskiviikko 08.04.2009

Leena Ryhänen, rovasti, Vaasa

Pohjalaisessa 20.3.2009 oli artikkeli: Vaasan taiteilijaseuralta jännittävä visiitti Seinäjoelle. Siinä oli kuva Maire Laasasen teoskokonaisuudesta käräjäkivet. Raimo Hautanen kehotti artikkelin katsojaa etsimään särmiöitten pinnalle liimatuista kivistä omannäköisensä.

Tuohon haasteeseen halusin käydä käsiksi. Olenko kiiltävä vai himmeä? Voisinko olla pyöreä vai olenko soikea? Olenko särmikäs vai sileä? Olenko valossa vai varjossa?

Mieleeni alkoi tulla yhä uusia kysymyksiä, joihin oli vaikeata, suorastaan mahdotonta, antaa itselleni vastauksia. Kun ottaa huomioon, että kivet muodostuvat mineraaleista ja luokitellaan mineraalisisältönsä mukaan. On kiteisiä, rakeisia, levymäisiä, kuituisia….Mikä niistä voisin olla ?

Timantti on syntynyt kovassa kuumuudessa ja puristuksessa ja muitten syntyprosessi on vähän lempeämpää. Kivien väri määräytyy sen mukaan, miten niiden mineraalit imevät valoa ja mitkä aallonpituudet ne heijastavat takaisin.

Aloin miettiä, että on suuri asia, että minä saisin olla yksi osanen muiden joukossa. Olisi surullista, jos minun kiveni puuttuisi joukosta. En halua, että yhdenkään ihmisen osasen kohdalla olisi kolo, tyhjä paikka. Tarvitaan jokainen osanen, mikään yksistään ei voi muodostaa kokonaisuutta. Ei ketään ole tarkoitettu elämään tuon yhteyden ulkopuolella. Tuo ympyränmuoto kuvaa yhteenkuuluvuutta.

Valo, joka kuvastui teokseen, sai kivet säteilemään. Ihmeellistä, kuinka hyvin eriväriset ja erimuotoiset sopivat yhteen, toistensa viereen ja lähelle.

Meillä itse kullakin on oma paikkamme ja tehtävämme juuri niiden kivien joukossa, joiden keskelle meidät on asetettu elämään ja toimimaan. Olisi hyvä, että me saisimme olla valossa ja niin myös valoa levittämässä ympärillämme oleville, toisenlaisen tehtävän saaneille ja monella tavalla elämänhaasteiden keskellä painiskeleville lähimmäisillemme

Raamatussa sanotaan: ”Tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.” Pietari kehottaa kirjeessään: ”Tulkaa Jeesuksen luo, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen. Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi.”

Jeesuksen rakkaus meitä kohtaan merkitsi hänelle kuolemaa, että me saisimme elää hänen kanssaan. Valo saa kivet loistamaan, rakkaus saa ne laulamaan: Herra milloinkaan ei hylkää luotujaan.